Mutta joutuuko tekijä särkymään voidakseen jatkaa? Viime päivät ovat olleet yhtä tuskaa. Olo on aivan kamala, fiilis on ollut taas hyvin pohjassa.

 Ja mistä tämä taas tällä kertaa johtuu? Niinpä niin, sinnehän se isään jälleen palaa. Törmäsin kaupungilla häneen, ja kaikki tuli taas niskaan. Mitään varsinaisesti ei tapahtunut, mutta ne sanat, se iva. Ei se ollut kadonnut mihinkään. 

 Joskus kun luulet saavuttaneesi pohjan, huomaat ettet ollut vielä lähelläkään sitä, kyllä se olo voi aina vaan mennä huonommaksi.  

 Viikon verran sinnittelin sanomatta sanaakaan kenellekään, ei ollut ketään kelle pystyisin puhumaan, kunnes tuli terapia. Kaikki romahti käsiin, en muista käynnistä juuri mitään. Jälkikäteen terapeutti sanoi minun vain tärisseen, enkä reagoinut puheeseen. Miksi asiat eivät voisi olla yhtään helpompia käsitellä?

 Ja samaan aikaan, isäni jatkaa elämää kuin mitään ei olisi ikinä  tapahtunut. Ei voi, eikä jaksa ymmärtää.