Yritän huutaa
mutta sinä painat
tyynyn naamalleni.

Yritän juosta karkuun
mutta sinä sidot
jalkani levälleen.

Yritän estellä
mutta sinä viillät
nivuseni verille.
​

Ja silloin minusta
tuli vain se.

Se pieni tyttö
joka vaiennettiin
rangaistiin mykäksi.

Se likainen enkeli
ihminen, saastainen.

Se ruma perhonen,
jonka siivet murrettiin,
painoilla tapettiin.

Silloin, sen jälkeen
minua ei enään ollut.

Luovutin kehoni sinulle,
lopuksi elämääsi
sinun merkatessa minut.

Otin itselleni vain häpeän,
pelon viitan.

     Ole hiljaa kakara!

     Olet minun, ikuisesti.